Molemmat kirjamessut ovat nyt takanapäin ja muutamia ajatuksia niistä. Turussa olen käynyt ainakin 20 kertaa aiemminkin, mutta Helsingissä kävin ensimmäistä kertaa. Kirjat, kirjailijat ja koko genre kiinnostavat. Kirjallisuuteen liittyvä ajatusten, mielikuvien, mielikuvituksen, vaikuttamisen ja olemisen osaamisen muokkaava vaikutus on aina kiehtonut minua. Kirjasta luettuna asiat ovat enemmän totta kuin kuultuna tai nähtynä tai digitaalisilta platformeilta luettuna.
Turun kirjamessut tuovat Turkuun paljon alan vaikuttajia ja muita julkisuuden henkilöitä, joista on tehty kirjoja. Vaikka pääosassa ovat itse kirjat ja eri lavoilla käydyt keskustelut, on aina jännä bongata televisiosta tuttuja ihmisiä. Tänä vuonna mieleen painui syvimmälle Hotakaisen jutut Kimistä, Jenni ja Sauli, mielenkiintoinen keskustelu tekoälystä. Lisäksi hiukan eturivin takana sinnittelevät runoilijat, heiltä sain henkistä suuntaa omillekin tuleville teksteilleni.
Eka kerta Helsingin messukeskuksen kirjamessuilla oli jännä kokemus. Turun jälkeen halli tuntui suunnattomalta, ihmisten määrä oli mykistävä, joka suunnalla oli joku puhumassa mikrofoniin. Kakofonia oli järisyttävä. Kirjoja notkui pöydillä tuhansia ja kymmeniä tuhansia. Olo oli kuin maalaispojalla ostoskeskuksen maisemahississä. Oikeastaan pysähdyin vain oman kirjani palvelukustantajan BODin osastolla. Mieli teki aika pian pois niiltä markkinoilta. Tosin ehdin bongata muutaman julkkiksen: Susinuken, Siilasmaan, Niinistön (Jussi) ja Antti Tuiskun. Aika nopeasti kuitenkin lähdin pois, hyppäsin ratikkaan ja köröttelin Ateneumin rauhoittavaan maailmaan.