Ota osaa kilpailuun. Kilpailuaika 15.7.2020 asti.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/03/25/millainen-suomen-luonto-on-runon-kielella-osallistu-luontorunokilpailuun?utm_campaign=yle-4-9-19&utm_medium=social&utm_source=facebook&fbclid=IwAR2fM6q4jklfyL2q1-UArOd8LPum3Os0OVIAM_h9ujTAllASYPuh6LDg5R4
Itse aion osallistua kaikilla mahdollisilla 3:lla runolla. Ensimmäisen jo lähetin, Rauha, joka löytyy Pisan Portaat -kokoelmasta.
Saanko kiinnittää huomionne muutamaan kirjoittamiseen liittyvään seikkaan. Tarkoitan tietysti mielikuvituksen tuottaman fiktiivisen kirjoittamisen tapausta. Minulle se on ritualisoitu prosessi, joka vaatii oikean paikan, ajan ja muun maailman pois sulkemisen. Kirjoittaminen on addiktio, jossa onnistumiset, kärsimysten väleissä, huumaavat kohti seuraavaa tuskaa, joka päättyy uuteen räjähtävään katarsikseen.
Muutosvastarinnaton
Rakkaani, ruuanlaittosi tähteet ja tyhjät pakkaukset täyttävät keittiömme työtasot. Omenoiden karat tukkivat viemärimme nielun. Television
katselusi laaturakenne ontuu entisestään. Elämänsä esittäjien rakkauden halu ja huomionkipeys realitysarjojen käsikirjoitusten kiihdytyskaistoja. Ruokakaupan
käytävillä kärrymme hakeutuvat kuin raiteilla tuttuja reittejä. Robottikäsiesi liikkeet digitaalisella tarkkuudella kahmaisevat vain ennalta tuttuja tuotteita. Kaipaan
sitä seikkailijaa, joka keräsi pihoilta puutarhatontut bussipysäkin katolle. Joinakin hetkinä huomaan sivusilmällä oman profiilini näyteikkunan heijastuksessa. En ole itsekään enää se rakkauden esitaistelija, joka omistautui kohteelle, unohtaen kaiken muun. Yhdessä
siivoaminen oli jokapäiväisen supersankaritarinamme taistelukohtaus. Käsi kädessä television edessä Ajankohtainen kakkonen oli jatkuvajuonisen seikkailumme seesteinen odotteluvaihe. Peittomme alla kuului muitakin ääniä kuin hitaasta kyljen vaihdosta aiheutuva natina. Mikään
ei ympärillämme ole muuttunut. Haluamme katsoa eri televisioista omia ohjelmiamme. Niin hyvin muistamme toisemme.
Vuonna ’19
Tammikuu yhteinen hidas valssimme
lattialautojen yllä
Helmikuu pitkä kiihkeä suudelmamme
jokirannan penkereellä
Maaliskuu viipyilevä kylkiemme kosketus
Schjerfbeckin omakuvan edessä
Huhtikuu laukkaava ratsastusretkemme
Lemdalin lehdossa
Toukokuu kuiskailee ranskaksi
elokuvateatterin hämärässä
Kesäkuu liplattelee veneen pohjaan
levätessämme raukeina purjeiden seassa
Heinäkuu kuin lämmin tuuli
otsatukkasi kiharoiden lomassa
Elokuu samanaikaisia rytmejä
jazzklubin kellariholvin viinilaseissa
Syyskuun lämmittää Kolin kylpylän
eucalyptus sauna
Lokakuu kiihkeä syleilymme
kosmisen sarjakuvabaarin naistenhuoneessa
Marraskuu kun en voi puhua sinulle
voin vain kaivata
Joulukuu en epäile ettemme vielä tapaisi
varmistan etten menetä sinua
ja näitä muistojamme
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)